27.2.1986

Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa

J on Asunto-Oy Kuopion Lohkaretielle 18.6.1982 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että yhtiön, jonka 13 osakkeesta J ja hänen vaimonsa L yhdessä omistivat osakkeet n:o 13, 31.3.1982 pidetyssä varsinaisessa yhtiökokouksessa pöytäkirjan 13 §:n kohdalla oli päätetty yhtiön omistamaan taloon Kuopion kaupungin sähkölaitoksen sähköverkosta tulevan 3 x 80 A:n sähköliittymiskaapelin eli niin sanotun talosähköjohdon vahvistamisesta 3 x 315 A:n johdoksi. Pöytäkirjan 14 §:n kohdalla oli lisäksi päätetty, että yhtiön vesimaksut perittäisiin osakkeenomistajilta henkilöluvun eli käyttöperiaatteen mukaisesti. Kokoukseen olivat J:n ja L:n ohella ottaneet osaa 11 §:n muun osakkeen omistajat. Muun muassa J ja L olivat yhtiökokouksessa vastustaneet sähköjohdon vahvistamista ja vesimaksua koskevia päätöksiä.

Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiökokouksen asiana oli vahvistaa osakkaiden hallitsemistaan huoneistoista yhtiölle maksettava vastike noudattaen osakemäärien suhdetta. Yhtiöjärjestyksessä ei ollut mainintaa, että veden kulutuksesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen voitaisiin periä erillistä korvausta. Päätös vesimaksun perimisestä henkilöluvun mukaan oli näin ollen yhtiöjärjestyksen vastainen.

Yhtiön talon jokaisessa huoneistossa oli alkuperäisen rakennussuunnitelman mukaisesti oma öljylämmitysjärjestelmä ja saunoissa puukiukaat. Sähköjohdot oli mitoitettu sen mukaisesti. Kolmeen huoneistoon oli ilman yhtiön lupaa asennettu sähkökiuas ja yhteen huoneistoon lattialämmitys. Lisäksi eräillä osakkeenomistajilla oli tarkoitus asentaa kolmeen huoneistoon sähkökiuas, kahteen huoneistoon sähköllä toimiva varaava lämmitys, kahteen huoneistoon sähköllä toimiva lisälämmitys ja kahteen huoneistoon sähköllä toimiva lattialämmitys. Osa osakaista halusi kuitenkin säilyttää öljylämmityksen ja saunoissa puukiukaat eikä katsonut tarpeelliseksi lisätä uusia sähkönkulutuspisteitä hallitsemiinsa huoneistoihin. Sähköjohdon rakentaminen kuului näin ollen niille osakkeenomistajille, joiden toimenpiteistä vahvistaminen aiheutui. Päätös sähköjohdon vahvistamisesta yhtiön toimesta ja sen kustannuksella merkitsi sitä, että kaikki osakkeenomistajat joutuivat vastikkeina maksamaan osaltaan siitä aiheutuvia kustannuksia. Päätös oli siten omansa tuottamaan eräille osakkeenomistajille epäoikeutettuja etuja toisten osakkeenomistajien kustannuksella. Päätös koski myös osakkeisiin liittyvää hallintaoikeutta eivätkä kaikki osakkaat olleet suostuneet päätökseen.

J ja L ovat yhtiölle 13.9.1982 tiedoksi toimitetun lisähaasteen nojalla, jossa L on yhtynyt kerrottuun J:n ajamaan haasteeseen, lausuneet, että 1.9.1982 pidetty ylimääräinen yhtiökokous, jossa koko yhtiön osakekanta oli ollut edustettuna, oli äänestyksen jälkeen, muun muassa J: ja L:n vastustaessa päätöstä, päättänyt 25.000 markan suuruisen lainanottovaltuuden myöntämisestä hallituksen mainitun sähköjohdon ja huoneistoihin liittyvien nousujohtojen uusimisen rahoittamiseksi. Päätös oli kiinteässä yhteydessä yhtiökokouksen 31.3.1982 tekemään päätökseen sähköjohtojen uusimisesta. Lainan ottaminen ei ollut edes tarpeellista. Päätös lainanottovaltuuden myöntämisestä liitännäisenä aikaisempaan virheelliseen yhtiökokouksen päätökseen oli niin ikään omansa tuottamaan eräille osakkeenomistajille epäoikeutettujen etuja yhtiön ja toisten osakkeenomistajien kustannuksella ja se myös koski osakkeisiin liittyvää hallintaoikeutta.

Edellä lausutuilla perusteilla J ja L ovat vaatineet, että kerrotut 31.3. ja 1.9.1982 pidettyjen yhtiökokousten päätökset julistettaisiin pätemättömäksi. Sen ohessa J ja L ovat esittämillään perusteilla katsoneet, että kokouskutsusta voimassa olevia yhtiöjärjestyksen määräyksiä oli 31.3.1982 pidetyn yhtiökokouksen osalta rikottu ja että kokouksessa tehdyt päätökset näin ollen olivat syntyneet virheellisessä järjestyksessä.

Raastuvanoikeuden päätös 25.11.982

Yhtiön vastustettua kannetta raastuvanoikeus, jossa asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, on lausunut selvitetyksi, että yhtiö oli 31.3.1982 pitämässään varsinaisessa yhtiökokouksessa, jossa yhtiön kolmetoista osakkeesta oli edustettuna kaksitoista, pöytäkirjan 13 §:n kohdalla äänin 8 - 4 päättänyt, että yhtiön talosähköjohto vahvistettiin 3 x 315 A:n johdoksi, ja 14 §:n kohdalla, että vesimaksut perittiin henkilöluvun eli käyttöperiaatteen mukaisesti ja että tämä tulevan vuoden talousarviossa otettiin huomioon ja esitettiin yhtiökokoukselle vahvistettavaksi. yhtiön ylimääräinen yhtiökokous oli 1.9.1982 myöntänyt hallitukselle valtuudet 25.000 markan lainan ottamiseen sähköjohdon uusimiskustannusten rahoittamiseksi.

Raastuvanoikeus on katsonut, ettei 31.3.1982 pidetyssä yhtiökokouksessa pöytäkirjan 14 §:n kohdalla tehty ratkaisu ollut sellainen lopullinen päätös, joka osakeyhtiölain 9 luvun 17 §:n 1 momentin nojalla voitiin julistaa pätemättömäksi. Mitä sitten tuli 31.3. ja 1.9.1982 pidettyjen yhtiökokouksien päätösten pätemättömäksi julistamiseen sillä perusteella, että ne olivat omansa tuottamaan eräille osakkeenomistajille epäoikeutettuja etuja yhtiön tai toisten osakkeenomistajien kustannuksella tai että ne koskivat osakkeisiin liittyvää hallintaoikeutta, raastuvanoikeus on katsonut, että 3 x 315 A:n vahvuisen talojohdon tilaaminen ja lainanottovaltuuden myöntäminen hallitukselle sanotun johdon maksamiseksi, joka johto oli käynyt tarpeelliseksi talossa 14 vuoden aikana tapahtuneen sähkön käytön lisäämisen johdosta ja jonka johdon käyttämiseen kaikilla osakkeenomistajilla oli periaatteessa yhtäläinen oikeus, ei ollut omiansa tuottamaan jollekin osakkeenomistajalle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajien kustannuksella sekä etteivät päätökset olleet koskeneet osakkeiden hallintaa.

Sen vuoksi raastuvanoikeus, samalla kun kanne siltä osin kuin se perustui väitettyyn kokouskutsussa olleeseen virheeseen on raastuvanoikeuden lausumiin perustein hylätty, on muiltakin kohdin hylännyt kanteen ja velvoittanut J:n ja L:n yhteisvastuullisesti korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 7.000 markalla.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 29.11.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi J ja L olivat saattaneet jutun, on samalla kun asia kokouskutsun virheellisyyttä koskevalta osalta on hovioikeuden lausumilla perusteilla jätetty raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan, vesimaksua koskevan yhtiökokouksen päätöksen osalta todennut, että yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiökokous vahvisti osakkaiden hallitsemistaan huoneistoista yhtiölle suoritettavan vastikkeen noudattaen osakemäärien suhdetta. Yhtiöjärjestyksessä ei ollut mainintaa siitä, että veden kulutuksesta aiheutuvien menojen kattamiseen vastiketta voitaisiin periä jollakin muulla kuin sanotulla perusteella. Siten päätös vesimaksun perimisestä henkilöluvun mukaan oli yhtiöjärjestyksen vastaisena mitätön. Talosähköjohdon vahvistamista ja lainavaltuuden myöntämistä koskevien päätösten osalta hovioikeus on lausunut selvitetyksi, että tarve alkuaan 3 x 80 A:n vahvuisen talosähköjohdon vahvistamiseen 3 x 315 A:n johdoksi johtui yhtiön talon rakennussuunnitelmasta poikkeavaan lämmitysjärjestelmään siirtymisestä eräissä huoneistoissa. Sähköjohdon vahvistamisella saavutettava etu ei tullut välittömästi niiden osakkeenomistajien hyväksi, jotka edelleen käyttivät sanotun suunnitelman mukaisesti hallitsemissaan huoneistoissa öljylämmitystä saunoissa puukiukaita. Sähköjohdon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia ei olisi voitu kattaa perimättä lisämaksua osakkeenomistajilta yhtiölle. Sähköjohdon vahvistamista ja lainanottovaltuuden myöntämistä hallitukselle yksinomaan tätä tarkoitusta varten koskevat päätökset, kun kustannukset katettiin kaikilta osakkeenomistajilta perittävin maksuin, olivat omansa tuottamaan toisille osakkeenomistajille epäoikeutettua etua yhtiön ja toisten osakkeenomistajien kustannuksella. J ja L eivät olleet suostuneet sanottuihin päätöksiin. Sen vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen vesimaksua sekä talosähköjohdon vahvistamista ja lainanottovaltuuden myöntämistä koskevilta osin, julistanut kysymyksessä olevat yhtiökokousten päätökset pätemättömiksi ja vapauttanut J:n ja L:n tuomitusta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta sekä velvoittanut yhtiön korvaamaan J:n ja L:n yhteiset oikeudenkäyntikulut jutussa 11.000 markalla.

Perustelut

Talosähköjohdon vahvistamista koskeva yhtiökokouksen päätös on perustunut siihen, ettei vanha johto kestänyt tavanomaisten sähkölaitteiden käytön lisääntymisen johdosta kasvanutta ja vastaisuudessa kasvavaksi arvioitua sähkön kulutusta. Rakennettavaksi päätetyn sähköjohdon vahvuus ei olennaisesti poikkea kysymyksessä olevanlaisissa rakennuksissa yleensä käytetystä. Muutostyö ei aiheuta yhtiön osakkeenomistajille kohtuutonta taloudellista rasitusta. Kun kaikilla osakkeenomistajilla on mahdollisuus käyttää sähköjohdon vahvistamisella saatavaa lisävirtaa hyväkseen, eivät lisävirtaa käyttävät osakkeenomistajat saa epäoikeudenmukaista etua yhtiön kustannuksella tai niiden osakkeenomistajien kustannuksella, jotka eivät lisävirtaa käytä. Yhtiökokousten päätökset talosähköjohdon vahvistamisesta ja lainanottovaltuuden myöntämisestä rakennustyön rahoittamiseksi eivät myöskään loukkaa osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta. Sanotut päätökset ovat siten olleen lain mukaiset.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että lausumat talosähköjohdon vahvistamista ja lainanottovaltuuden myöntämistä koskevien yhtiökokousten päätösten julistamisesta pätemättömiksi kumotaan ja J:n ja L:n kanne hylätään näiltä osin sekä että yhtiö vapautetaan hovioikeuden tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Vesimaksua koskevan päätöksen pätemättömäksi julistamisen osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian laadun vuoksi asiaosaisten on pidettävä jutun vuoksi olleet kulunsa vahinkonaan.